Uskonnon vaikutus suomalaiseen kulttuuriin

Kautta aikojen ihminen on etsinyt alkuperäänsä. Ketä me olemme, miksi ja mistä tulemme, mikä on olemisemme tarkoitus. Näihin kysymyksiin on mahdoton löytää yksiselitteistä tieteellistä vastausta. Suurin osa ihmisistä uskoo jonkin korkeamman voiman olemassaoloon, joka selittää paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä. Uskonto myös määrittää ihmistä, sillä se on usein muodostunut oppijärjestelmäksi, joka ohjaa ihmistä arjessa. Lisäksi siihen kuuluu erilaisia palvontamenoja ja yhteisöllisiä tapoja.

Suomessa vallitseva evankelis-luterilainen uskonto on syrjäyttänyt alkuperäiset pakanalliset uskonnot. Uskonto on meillä myös perusoikeus, sillä sitä turvaa esimerkiksi uskonnonvapauslaki. Laki antaa kaikille ihmisille oikeuden kuulua tai olla kuulumatta erilaisiin uskonnollisiin yhteisöihin tai seurakuntiin.

Kirkkoon mukaan heti lapsesta lähtien
Suurin osa meillä syntyvistä lapsista otetaan evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakunnan jäseniksi syntymän jälkeisessä kasteessa, joten lapset kasvavat paikallisen seurakunnan jäseninä. Usein kirkossa suoritetun kasteen jälkeen, kun he jo oppivat kävelemään ja puhumaan, heille opetetaan iltarukous. Se on hyvä tapa saada lapsi rauhoittumaan nukkumaan käydessä, ja se antaa nuoremmille myös turvallisuuden tunnetta. Rukouspaikkoina yleensä toimivat esimerkiksi sängyt, joissa perheen pienimmät nukkuvat.

Iltarukous vahvistaa uskon merkitystä lapsen kehityksessä. Monella se säilyykin koko elämän läpi jatkuvana kauniina tapana. Rukouksen voima vahvistaa ihmistä, ja illalla tapahtuva rukoushetki on ikään kuin kuittaus päivän tapahtumille, jotka rytmittävät ihmisen uneen. Samalla se puhdistaa mieltä, antaa rukoilijalle mahdollisuuden riisua naamion ja kertoa avoimesti ajatuksistaan.

Kirkosta eroavien määrä on noussut
Vaikka kirkon merkitys ihmisten elämässä saattaa olla vähentymään päin, ei se välttämättä tarkoita sitä, että ihmiset kieltäisivät uskonsa. Kirkosta eroamisen syynä voi olla esimerkiksi kirkollisveron välttäminen tai muu historiasta kumpuava asia. Aikaisemminhan kirkossa käynti oli lailla säädetty pakolliseksi, ja lain rikkoja saattoi saada sakkorangaistuksen.

Kirkosta eroamiseen syynä saattaa olla myös paitsi yleinen maallistuminen myös instituution hidas kyky vastata yhteiskunnan jatkuvaan muutokseen. Evankelis-luterilainen kirkko ei nimittäin ole erityisen tunnettu radikaaleista muutoksistaan, mutta sama asia koskee myös katolista kirkkoa. Suomessa on kuitenkin haluttu vastata muutokseen ja tavoittaa esimerkiksi nuoria sosiaalisen median kautta.

Häät kiinnostavat edelleen
On kuitenkin erittäin tärkeää muistaa, että monet kristilliset tapahtumat ovat elämässä tärkeitä. Esimerkiksi häät ja rippijuhlat ovat tilaisuuksia, joita muistellaan vielä kymmeniä vuosia jälkikäteen. Monet saattavatkin säästää häitä varten koko elämänsä, jotta saisi niistä juuri itsensä näköisen tilaisuuden.