Gnostilaisuus
Uncategorized

Gnostilaisuus

Gnostilaisuus oli erikoinen uskonnollinen liike, joka vaikutti pääasiassa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla Rooman valtakunnan alueella. Liikkeen yksi keskeisimmistä opetuksista oli kaksijakoinen näkemys hyvästä ja pahasta. Siinä esimerkiksi kristinuskon Jumala nähtiin pahana, jonka vaikutuksesta pystyi pääsemään eroon vain tiedon, gnosiksen, avulla.

Vaikka gnostilaisuuden opit voivat kuulostaa erikoisilta, se oli aikanaan kristinuskon suora kilpailija, ja teoriassa siitä olisi voinut tulla merkittävä maailmanuskonto. Nykyisin gnostilaisuuden seuraajia on vain harvoja. Vuosisatojen kuluessa gnostilaisuutta vainottiin, koska sen keskeisiin oppeihin kuului nähdä muiden uskontojen jumalat väärinä jumalina. Silti gnostilaisuuttaa kohtaan löytyy edelleen mielenkiintoa.

Gnostilaisuus – erikoinen sekoitus uskontoa ja filosofiaa

Gnostilaisuus otti paljon vaikutteita aikansa filosofiasta ja uskonnoista. Monet gnostilaisuuden keskeisimmistä käsitteistä sai vaikutteita kreikkalaisen filosofiasta, zarathustralaisuudesta sekä kristinuskosta. Platonin filosofiasta gnostilaisuus omi käsitteen ruumiin ja hengen erosta. Zarathustralaisuudesta uskonto omaksui dualistisen näkemyksen valon ja pimeyden erosta.

Kristinuskosta uskonto otti monia käsitteitä, kuten Jeesuksen -pois lukien hänen ylösnousemuksen ja raamatun – mutta gnostilaisuudessa korostetaan sen virheellisyyttä ja tarvetta radikaaliin uudelleentulkintaan. Gnostilaisuuden perusoppina on nähdä luotu maailma pahana, josta voi pelastua vain salaisen tiedon, gnosiksen, kautta. Gnostilaisuudessa on kuitenkin monia eri jakaumia, joiden tulkinnat universumin todellisuudesta ja materiasta vapautumisesta vaihtelevat.

Gnostilaisuuden maailmankaikkeuden käsitys oli voimakkaasti kaksijakoinen, eli dualistinen. Kaikki oli jaettavissa materian ja materiattomuuden, valon ja pimeyden, sekä ruumiin ja hengen välille. Gnostilaiset näkivät kaiken materiaan perustuvan pahana, joten oli loogista, että monet gnostilaiset olivat tiukkoja askeetikkoja. Parhainta mitä ihminen pystyi saavuttamaan oli pyhä valaistuminen salaisen tiedon kautta, jonka avulla ihminen pystyi saavuttamaan taivaallisia olotiloja.

Gnostilaisuuteen kuuluu myös merkittävästi eroava näkemys Kristuksesta. Gnostilaisuuden mukaan Jumala osoitti armoa materialistisessa pimeydessä rämpivää ihmiskuntaa kohtaan lähettämällä Kristuksen maanpäälle. Gnostilaisuuden mukaan Kristus ei kuitenkaan ollut oikean tiedon lähetti tai puhdas, sillä hänen ruumiillinen olomuotonsa oli fyysisyyden takia automaattisesti virheellinen, ja siksi myös Kristuksen ristiinnaulitseminen oli illuusiota. Huomioiden nämä näkemykset, on selvää että gnostilaisuus on jyrkästi eroava kristinuskosta, vaikka joskus virheellisesti gnostilaisuus mielletään kristinuskon sivuhaaraksi.

Gnostilaisuus – sekularismin edelläkävijä

Gnostilaisuus oli monessa mielessä varsin sekularistinen uskonto, ja kristinuskon tavoin moraalinen edelläkävijä. Gnostilaisuus keskittyi pitkälti totuuden löytämiseen materian yläpuolelta, joten se ei keskeisesti säännellyt ihmisten välistä kanssakäymistä tai hierarkiaa. Esimerkiksi naiset olivat gnostilaisuuden edessä huomattavasti tasa-arvoisampia miesten kanssa, verrattuna muihin aikansa uskontoihin. On myös merkittävää, että monet gnostilaiset tekstit olivat naisten kirjoittamia, ja Jumala saatettiin nähdä sekä miehenä tai naisena. Lisäksi Magdalan Marialla oli korkea asema gnostilaisissa kirjoituksissa.

Gnostilaisuudessa muut uskonnot nähtiin vääränä, mutta niihin ei kohdistunut varsinaista vihaa tai sortoa teologiselta kannalta. Monet gnostilaiset olivat samalla myös kristinuskon jäseniä, jotka harjoittivat gnostilaisuuttaan eriytyneenä yksin, tai pienissä sivuhaaroissa kristillisestä kirkosta.

Gnostilaisuus oli suhteellisen vapaamielinen uskonto käytännössä. Gnostilaisuus ei siten todennäköisesti olisi pyrkinyt laillisin keinoin rajoittamaan esimerkiksi hauskojen juhliin liittyvien tuotteiden -kuten isänpäivälahjoja -ostamista liikkeistä. Merkittävä vaikuttaja tähän oli gnostilaisuuden perimmäinen esoteerisuus. Gnostilaisuuden sisällä oli lukuisia eri tulkintoja ja alahaaroja, eikä yksittäistä vallitsevaa teologiaa ollut.

Toisaalta on mahdotonta sanoa, kuinka vapaamielisenä gnostilaisuus olisi säilynyt, mikäli se olisi vakiintunut merkittäväksi uskonnoksi rajoitetun ryhmittymän sijaan. Monet sen aikaiset uskonnot, jotka myöhemmin rajoittivat merkittävästi jäseniensä elämää ja muuttuivat totalitaarisiksi, olivat nekin alkuvaiheessaan sallivampia, ja keskittyivät pääasiassa oman ryhmänsä jäseniin.