Uskonnolliset yhteisöt sosiaalisena turvaverkkona

Kovinkaan moni suomalainen ei enää koe olevansa järin uskonnollinen: kirkossa käynti on vähentynyt ja kirjahyllystä ei löydy Raamattua. Rippikoulut on kuitenkin käyty ja mikäli tuttavia menee kirkossa naimisiin, sinne myös mennään. Ja vaikka kirkosta eroaminen on nykyään tyypillistä, moni jää kirkon jäseneksi, jotta voisi olla tukemassa kirkon tekemää hyväntekeväisyyttä maksamalla kirkollisveroa. Tällaista apua ovat ruoka- ja vaateapu sekä erilaiset keskusteluapua tarjoavat projektit. Työtä tehdään ihan puhtaasti hyväntekeväisyysmielessä ja esimerkiksi kirkon jäsenyys ei ole edellytys avun saamiselle.

Suomessä tätä toimintaa tekee siis näkyvästi evankelis-luterilainen kirkko, mikä johtuu sen valta-asemasta. Monesti valtion valtauskontona toimiva yhteisö tekee edes jonkinlaista hyväntekeväisyyttä, jolla voidaan täydentää jo olemassa olevaa sosiaalista turvaverkkoa tai jossakin se voi olla ihmisten ainoa turvaverkko.

Hyväntekeväisyys on järjestötoimintaa

Uskonnollinen hyväntekeväisyys voi alkaa jo olemassa olevan järjestön kautta tai sitten perustamalla täysin uusi toimija. Suomessa yhdistyksen perustaminen on melko helppoa ja tällainen yhdistys voi tarvittaessa rekisteröityä uskonnolliseksi yhteisöksi, jolloin se on valtion silmissä ihan oikea uskonto. Toiminta voi pyöriä myös säätiön kautta. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että raha liikkuu jonkun muun kuin yksityishenkilön tilillä, jotta hyväntekeväisyyteen menevät rahat oikeasti myös menevät hyväntekeväisyyteen.

Toiminnan aloittamisessa voi olla tarvetta lainalle, ja silloin kannattaa olla tarkkana: Lainavertailu on nykyään helppo tehdä netissä ja rahat saa käyttöön jo tunnissa. Hyväntekeväisyyteen tähtäävän toiminnan aloittamisessa laina voi olla melkeinpä ainoa vaihtoehto, sillä hyväntekeväisyysjärjestö ei voi saada esimerkiksi starttirahaa kuten yritys. Lainalla aloitetun toiminnan päälle on helppo rakentaa jatkoa lahjoituksilla. Lisäksi rekisteröityneet uskonnolliset yhteisöt saavat tiettyjä verohelpotuksia valtiolta, joten takaisinmaksukin sujuu helpommin.

Hyväntekeväisyyttä tekevät vapaaehtoiset, joten järjestön ei tarvitse juurikaan maksaa palkkaa. Kahvit tai soppa-aterian voi toki tarjota vaivan palkaksi. Mikäli toiminta kuitenkin kasvaa ja yhdistyksellä on varoja, voi se palkata toiminnalleen täysipäiväisen koordinaattorin.

Hyväntekeväisyys eri uskonnoissa

Eri uskontokunnat tekevät hyväntekeväisyyttä eri tavoin, vaikkakin niiden kohteena ovat aina vähäosaiset ja näiden tilanteen helpottaminen.

Kristinuskossa keskiössä on kirkon tekemä diakoniatyö, jossa koulutettu diakoni kohtaa henkilökohtaisesti avun tarvitsijoita ja koordinoi apua sitten resurssien mukaan. Suomessa tämä tarkoittaa nimenomaan ruoka- ja vaateavun järjestämistä.

Islamin yksi viidestä peruspilarista on almujen antaminen. Almut ovat joko rahaa tai jotain muuta apua vähäosaisille. Esimerkiksi isoista ja koskemattomista säästöistä odotetaan maksettavan 2,5 % almua.

Buddhalaisuudessa ei ole sen suurempia sääntöjä hyväntekeväisyyteen, mutta kannattajia rohkaistaan tekemään hyväntekeväisyyttä oman karmansa puhdistamiseksi. Yksi tunnetuimmista buddhalaisista hyväntekeväisyyslaitoksista on nunna Cheng Yenin perustama Taiwanissa toimiva Tzu Chi -säätiö, joka ylläpitää sairaaloita, joissa vähävaraiset voivat käydä ilmaiseksi.